Kuinka ollakaan, kuulinpa jälleen hämmentyneitä kommentteja henkilöstä nimeltään Narkissos. Hän oli Kreikan mytologiassa henkilö, joka rakasti palavasti itseään ja lopulta kuoli nälkiintyneenä, koska ei kyennyt poistumaan peilikuvansa äärestä hetkeksikään. Muistan kuulleeni tämän tarinan itsekin lapsena. Tämä ei ole sitä narsismia mistä nykyään puhutaan, vaikkakin termi tuntuu siihen viittaavan. Tämä postaus on pitkä. Yksi kappale on merkattu huomiolla‼️. Sen lukematta jättäminen ei vaikuta tekstiin yleisesti.
Narsismi sanaa viljellään monissa tilanteissa hyvin itsekeskeisistä ja kontrolloivista persoonista. Koska en ole terapeutti enkä psykologiksi opiskellut, en osaa suoraan määritellä millaisesta persoonasta milloinkin on kyse. Oma kokemukseni on kuitenkin lähtöisin psykologin epäsuorasti diagnosoimasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Elin sellaisen persoonan kanssa vuosikausia. Purkaessani omaa traumakuormaani kyseisen suhteen jälkeen olen haalinut tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Eli kun käytän termiä ‘narsisti’ viittaan sillä persoonallisuushäiriöön. En esimerkiksi epäedulliseen luonteenpiirteiseen.
Ymmärtääkseen keskustelun ydintä on ymmärrettävä sen kohdetta.
Koska uskon kaiken olevan pohjimmiltaan hyvää, haluan nostaa tähänkin keskusteluun esiin syyt ja seurauksen. Lähtökohtaisesti kukaan meistä ei ole syntyessään mitään muuta kuin vauva: pieni elämän alku, joka imuroi oppia ja kokemuksia ympäristöstään. Tämä on kaiken meidän kehityksen perusta. Jos tunteitamme ja tarpeitamme ei taaperona kohdata, siitä jää jälki. Tai pahimmassa tapauksessa, niihin ei kehity minkäänlaista kontekstia. Tässä narsistiset persoonallisuushäiriöt kohtaavat isoimman ongelmansa. Heidän itsetuntonsa jää todella hauraaksi, eikä heille usein kehity empatiakykyä.
Monelle narsistin uhrille on jossain vaiheessa sanottu uhrin itsensä olevan narsisti. Mikäli koet ja tunnet empatiaa muita kohtaan, mikäli tälläkin hetkellä mietit miten huonosti olet toista kohtaan käyttäytynyt, saat huojennuksen sillä et todennäköisesti ole sanalla sanoen narsisti. Heidän huono itsetuntonsa vaatii sitä, että muut ovat heidän alapuolellaan. Muiden itsetunnon tulee olla vielä huonompi kuin heidän. Näin he suojaavat itseään mm mahdolliselta häpeän tunteelta.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei katso perhettä eikä yhteiskunnallista taustaa.
On varmasti itsestään selvää meille kaikille, ettemme ole voineet vaikuttaa siihen millaiseen tilanteeseen olemme syntyneet. Alle 5-vuotiaalla lapsella on vain harvoja tapoja ilmaista itsensä ja tarpeensa. On aikuisten tehtävä pyrkiä huomaamaan ne ja vastata niihin. Mitäs sitten, kun koko perhettä tai yhteisöä kohtaa tragedia tai muu trauma? Pystyykö aikuinen kohtaamaan lapsensa tarpeet, kun omatkin tarpeet ovat hälytystilassa? Jokainen meistä selviytyy silloin parhaansa mukaan. Toimimme siinä tilanteessa, sillä tiedolla ja niillä lähtökohdilla jotka meillä SIINÄ HETKESSÄ on. Jos siis koet tätä lukiessasi piston sydämessäsi, anna sille rakkautesi ja ymmärrä tehneesi parhaasi, silloin ja tulevaisuudessa.
Seuraavan kappaleen triggeri varoitus: itsemurhayritys ja kontrolloivaa käytöstä‼️
Kuinka omassa suhteessani narsistin toiminta näkyi? Olin todella nuori suhteen alkaessa. En silloin tiennyt yrittäväni korjata omaa traumaani ja heikkoa itsetuntoani hänen kauttaan. Suhteen alussa oli merkkejä joita en ymmärtänyt. Kontrolloivaa käytöstä kuten töihin saattamista, puhelujen raportointia, jatkuvaa tarvetta viestittelyyn, suuttumista jos en heti vastannut. Olin imarreltu ja koin että minusta huolehdittiin. Sitten tulivat lahjat. Uusia vaatteita (eri tyyliä kuin mitä käytin), kommentteja ulkonäöstäni – milloin olin liian laiha, milloin liian lihava. Toiveita miltä minun pitäisi näyttää tai kuinka tulisi käyttäytyä. Identiteettiäni horjutettiin puolelta toiselle. Lopuksi mukaan tuli sosiaalista kontrollointia jolloin perheeni ja minun välille luotiin konflikteja. Minut uuvutettiin niin, etten jaksanut enää pitää yhteyttä ystäviini. Jos tapaaminen oli sovittu, hän järjesti jonkin syyn etten pystynyt lähtemään. Jopa positiiviset saavutukseni käännettiin minua itseäni vastaan. Jos hänen elämässään tapahtui jotain vastoinkäymisiä, oli syypää joko minä tai hänen äitinsä. Hän oli täydellinen, kukaan ei vain tuntunut ymmärtävän sitä. Lopulta kun masennuin niin, että halusin eräänä iltana ennemmin hypätä sillalta kuin mennä kotiin, päädyin ensimmäistä kertaa psykologin vastaanotolle. On masentavaa myöntää ymmärtävänsä itsemurhan tehneitä. Sitä hetkeä kun päässäsi ei ole hetkellisesti kuin yksi ainoa rationaalinen ajatus. Itselläni oli kaksi. Se toinen sanoi “Ei [tämä] ole tarpeeksi korkea silta”. Kolme askelta kotia kohti ja tilanteen todellisuus ja järkytys iskivät tajuntaani. Olen ihminen joka rakastaa elämää ja siinä hetkessä en tunnistanut itseäni enää ollenkaan.
Alkuperäinen diagnoosi oli työuupumus tehtyäni yli 60tuntisia työviikkoja, mutta päivystävä psykologi tajusi minun paenneen töihin parisuhdettani. Tuosta tapaamisesta yli 13 vuotta sitten alkoi henkilökohtainen tieni itseeni. Enkä edes muista ko psykologin nimeä. Muistan kuitenkin ikuisesti hänen reaktionsa kuukautta myöhemmin kontrollikäynnillä. Kumppanini oli päättänyt hakea salaa töitä toisesta läänistä, joten olimme muuttamassa paikkakunnalle jossa en tuntenut ketään. Jos ko terapeutti sattuu tätä lukemaan, niin kiitän häntä suunnattomasti hänen omasta tunnereaktiostaan tuohon uutiseen ❤️ Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin termin narsisti.
Tiellä ymmärrykseen ja parempaan elämään
Moni miettii narsistin ja narsistisen persoonan jälkeen olisiko tilanteen voinut välttää. Mitä merkkejä oli ja kuinka ne olisi voinut huomata. Vastaan edelleen, Opi tuntemaan itsesi. Omassa tapauksessani kumppanini käytti hyväkseen vanhoja traumojani. Hän tunnisti ne paremmin kuin minä. Eikä minulle jäänyt tilaa tai mahdollisuutta tarttua työhön siinä ympäristössä. Pohjimmiltaan tärkeintä on luottaa omiin varoitusmerkkeihin. Jos huomaat olevasi suhteessa, jossa Pyrit kehittämään itseäsi, mutta kumppanisi vaan pahentaa oloasi ja nostaa haavasi tuon tuosta esiin, käänny itseesi ja kysy Mitä Oikeasti tarvitset parantuaksesi.
Voiko narsistin saada muuttumaan tai parantamaan tapansa?
No, ihan rehellisesti. Jos olet narsisti joka lukee tätä tekstiä ja huomaat pienenkin äänen kaipaavan muutosta, halua tuntea ja kokea aitoa rakkautta, niin KYLLÄ ON. Jos taas olet narsistin uhri, niin vastaus on EI. Kukaan ei voi muuttaa kuin itseään. Voit kokeilla ja lähteä muuttamaan itseäsi. Tämän minä tein. Viimeisen yhteisen vuoden söin masennuslääkkeitä ja aloin ymmärtää mitä ympärilläni, suhteessani, tapahtui. Rakensin jälleen kontaktin ystäviini sekä perheeseeni. Aloin tutustua itseeni, muistamaan kuka olin. Ja arvaa mitä. Hän ei kestänyt sitä. Luonnollisesti oli molempien kannalta parasta päättää suhde. (Saan sen kuulostamaan kauniilta, sitä se ei ollut. Se oli rumaa. Kun muutokseni alkoi, hänen kontrollointi yritykset paheni entisestään. Ilman lääkkeitä en olisi kestänyt sitä. Pystyin purkamaan masennuslääkityksen 3kk sisällä erosta, sillä se ainoa masennuksen aiheuttaja oli poistunut elämästäni.)
Lopuksi haluan nostaa esiin listan, jolla Yhdysvalloissa diagnosoidaan narsistista persoonallisuushäiriötä. Moni meistä miettii ympäröiviä ihmissuhteitaan. Edelleen, paras mittari Turvalliseen Parisuhteeseen olet sinä itse. Jos kaipaat lisätietoa siitä millainen turvallinen parisuhde on, suosittelen seuraamaan instassa tiliä @thesecurerelationship tai lukemaan Julie Menannon kirjan Secure Love. (Ei kaupallista markkinointia.) Haluan kuitenkin lainata hänen sanojaan kirjan alusta (teosta ei ole vielä suomennettu, joten käännän vapaasti): Miltä terve parisuhde näyttää? Monet meistä ovat miettineet sitä. Mutta nyt haluan, että unohdat tämän kysymyksen ikuisesti. Sen sijaan, kysy itseltäsi: “Miltä turvallisesti kiintynyt suhde tuntuu?”
Kuinka narsistinen persoonallisuushäiriö määritellään
Lainaan ohessa DSM IV-luokituksen määritelmiä narsistisen persoonallisuushäiriön diagnosointiin. Jotta häiriö voidaan ohjeen mukaan todeta tulee hänellä olla vähintään viisi kohtaa seuraavista. Kuvailemassani henkilössä tunnistan listalta 7 kohtaa.
- Henkilöllä on suuret käsitykset itsestään, hän voi liioitella lahjoillaan ja saavutuksillaan sekä odottaa perusteettomasti muiden pitävän häntä ylivertaisena.
- Henkilö keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
- Henkilö uskoo olevansa jotenkin erikoinen ja ainutlaatuinen. Lisäksi hän kokee, että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt ja instituutiot, joiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä.
- Henkilö vaatii korostunutta ihailua.
- Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja saamaan toiveensa täytettyä.
- Henkilö käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.
- Henkilöllä on empaattisuuden puute: haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita tai eläytyä niihin.
- Henkilö on usein kateellinen muille tai uskoo myös muiden kadehtivan häntä.
- Henkilö on ylimielinen, hänellä on röyhkeä käytös tai asennoituminen.
Vastaa