Elämässä tulee hetkiä, jolloin kaikki tuttu alkaa murentua. Se mikä ennen tuntui vakaalta, muuttuu, ihmissuhteet elävät ja tulevaisuus näyttää epävarmalta. Tämä artikkeli käsittelee luopumisen tuskaa, hengellistä kasvua muutoksen keskellä sekä Jumalan hiljaista työtä silloin, kun yksi elämänvaihe päättyy ja toinen on vasta alkamassa. Jos käyt läpi epävarmuutta, uupumusta tai luopumisen kipua, et ole yksin—myös murtumisessa on tarkoitus.
Mitä luopumisen kivun taakse kätkeytyy
Tuska. Se taitaa olla sana joka kuvaa hetkeä parhaiten. Luopumisen tuska.
Meillä kaikilla on elämässä kausia, jolloin joku projekti tai osa-alue tulee tiensä päähän. Vuosikausia työskennellyt työryhmä saa työnsä päätökseen, valmistut koulusta, muutat toiselle paikkakunnalla tai muuta vastaavaa. Vaikka näitä siirtymiä yleensä juhlitaan voittoina ja saavutuksina, syntyy niistä itselleni usein hetkellinen tyhjyyden tunne.
Olin 14-vuotias kun näin vision, eli profetian siitä mihin elämäni kulkee. Muistan hetken ja tunteen, sen kuinka purskahdin onnesta itkuun ja lupasin Jumalalle tekeväni mitä tahansa saavuttaakseni tuon. Sillä tiellä ollaan. Jokainen matkalla syntynyt ruhje, jokainen onnen hetki.. kaikki ovat kasvattaneet siihen mihin Hän on minut tarkoittanut.
Tänä vuonna Hän on vahvistanut tuota profetiaa. Hän on lisännyt siihen kerroksia, tarkentanut asioita ja toistanut sanomaansa niin etten yksinkertaisesti voi enää epäillä sitä. Se on tapahtuva. Vain kourallinen ihmisiä tietää tuosta näystä. Ne joille Hän on halunnut sen ilmaista. Kyse on siunauksesta, joka tulee virtaamaan itseäni pidemmälle. Sen vaikutukset tulevat olemaan suuremmat kuin mitä itse tulen koskaan täysin ymmärtämään.
Täysi antautuminen silloin kun mikään ei tunnu varmalta
Kuitenkin tänään, tässä hetkessä, olen masentunut. Vanha maailmani on meinaan alkanut hajoamaan palasiksi. Olen niin sanotusti saanut tämän osuuden valmiiksi. Olen valmistunut Taivaallisesta koulusta ja päättäjäisjuhlia ollaan valmistelemassa. Vanha elämäni hajoaa käsiin sekä kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Koska olen vain ihminen, en näe mitä Hän rakentaa konkreettisesti tilalle. Näennäisesti tilanne on siis kaaos ja koska prosessi on ollut uuvuttava, olen rättiväsynyt.
Tämä pitkällinen prosessi on vaatinut minun yksin oloa. Se on vaatinut epävarmuuteen tottumista. Se on vaatinut kaikesta elämästä luopumista ja täyttä heittäytymistä, täyttä antautumista. Vastoin kaikkia odotuksia olen edelleen hengissä ja pinnalla. Herra on antanut elämääni kanssakulkijoita silloin kun heitä on tarvittu. Nyt kuitenkin viimeisimpien aika on tullut täyteen. Aikataulumme ovat alkaneet mennä ristiin emmekä saa pidettyä yhteyttä. Tuttu kuvio.
Kuinka Jumala valmistaa sinua menetyksen kautta
Masennus on seuraus. Se on surua, epävarmuutta, väsymystä, ja rakkautta jolle ei ole paikkaa mihin mennä. Se on kirsikka kakun päällä. Se on merkki siitä kuinka paljon elämää on annettu. Useiden elämien edestä itse asiassa. Nämä ihmiset ja ympäristöt ovat tulleet meille rakkaiksi. Niiden luovuttaminen Herran haltuun on sekä ikävää, että ilon hetki.
Tiedän etten ole yksin tunteeni kanssa. Tiedän ettei tunne ole vain minun. Olen seurannut johdatusta. Vaatteeni likaantuivat, kenkäni kuluivat puhki. Nyt olen paljain jaloin puhtaaksi pestynä saapumassa portille. Olen melkein perillä. Vaikka nyt koen yksinäisyyttä ja näen ympärilläni pelkkää autiomaan tomua, tiedän toisen kulkeneen samaa matkaa. Saavumme yhtä aikaa.
Se on ollut minä, vaan Jumala
Kyse ei ole ihmisen saavutuksista. Olen tässä todistamassa Hänen suuruuttaan, Hänen rakkauttaan ja Hänen tekojaan. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen 💛 Melkein perillä. Kohta on syytä juhlaan. Hän on aina rinnallamme.
Vaikka toisinaan tunnen tyhjyyttä jolloin en tunne Jumalaa lähelläni, tällä kertaa Hän on tiiviisti läsnä. Eilen illalla Hän laittoi mieleeni tämän artikkelin ja jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka Hän tätä käyttää.
Hänen tahtonsa tapahtukoon!
Lopuksi
Vaikka elämä näyttäisi kaaokselta, Jumala toimii pinnan alla. Muutoksen kipu ei ole tarinasi loppu. Se on usein alku jollekin suuremmalle, mitä et vielä näe. Luopumisen, yksinäisyyden ja hengellisen kasvun kaudet eivät ole turhia, vaan osa prosessia, joka valmistaa sinua kutsuusi. Luota siihen, että se mikä nyt murtuu, tekee tilaa sille, minkä Jumala on jo valmistanut. Olet lähempänä kuin arvaat.
Vastaa