Pääsiäinen on kristinuskon tärkein juhla, jonka keskiössä on Jumalan rakkaus, armo ja pelastus. Mutta mitä nämä todella tarkoittavat henkilökohtaisella tasolla? Tässä artikkelissa pohditaan pääsiäisen syvempää merkitystä Juudas Iskariotin, synnin luonteen ja ihmisen sisäisen valon kautta.
Hyvää Pääsiäissunnuntaita kaikille!
Rukoilin pari viikkoa sitten, että saisin tehdä tänä Pääsiäisenä asioita joita en ole koskaan ennen tehnyt. Ilokseni voin kertoa sen toiveen toteutuneen ❤️ Olen saanut Raamatun luettua kokonaisuudessaan elämäni ensimmäisen kerran. Lisäksi olen rukoillut ja osallistunut moneen erilaiseen messuun jollaisessa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Olen siis elänyt Pääsiäistä mietiskellen sen pääsanomaa, Rakkautta.
Pääsiäisen ydin: Jumalan Rakkaus ja sen merkitys
Pidän Rakkautta eräänlaisena supervoimanani, sillä olen jo nuoresta asti ymmärtänyt rakastavani kaikkia. Se on ennen kaikkea lahja, jolla on myös raskas paino. Onneksi sitä ristiä en kanna yksin, vaan olen saanut Kristuksesta tukea. Hänen armossaan ja ohjauksessaan olen kasvanut rooliini, alkaen sisäistämään miksi pohdin esimerkiksi synnin käsitystä.
Pääsiäinen onkin tämän aiheen parissa antoisaa aikaa. Joka vuosi näkemykseni avartuu entisestään. Rehellisyyden nimissä on sanottava, etten ole koskaan oikein käsittänyt miksi sanotaan Juudaan kavaltaneen Jeesuksen. Tottakai ymmärrän toiminnan, osittaisen motiivin ja seurauksen. Tästä huolimatta, olen aina ihmetellyt asiaa, koska kaikessa kävi kuten kirjoitettu on.
Juudas Iskariot ja petoksen vaikea ymmärtäminen
Osa varmasti muistaa aikaisemman artikkelini Faaraon synnistä, jossa pohdin hänen rooliaan Taivaallisessa suunnitelmassa. Jos et muista, tai haluat virkistää muistiasi, tässä on linkki siihen: Synti: Rikkomus vai Kutsumus? Suosittelen lukemaan ennen tämän jatkamista.
Välikommenttina: Olen niitä ihmisiä jotka eivät myöskään ymmärrä esim Frozen elokuvassa “act of love eli rakkaudenteko”-vaatimusta. Taian olisi mielestäni pitänyt raueta jo lukuisia kertoja ennen loppuhuipennusta. Olen outo. Tiedän.
Jesus of Nazareth-sarjan henki
Näin hetki sitten Jonathan Roumien haastattelun, jossa hän kertoi lapsena nähneensä Franco Zeffirellin ohjaaman Jesus of Nazareth-sarjan (1977). Päätin katsoa sen Pitkäperjantaina. Ilmeisesti olen joitain pätkiä sarjasta nähnytkin, mutten kokonaan. Suosittelen katsomaan, sillä se on lämminhenkinen. Pidin erityisesti siitä miten joitain henkilöhahmoja oli kuvattu, esimerkiksi Juudas Iskariot. Hänen kertomuksensa nostaa esiin sen kuinka harhaan voimme päätyä pelkästään hakemalla selityksiä ja oikeaa toimintatapaa maailmasta Jumalan sijaan.
Sarjassa Juudaksen petos kuvataan puhtaana aatteena. Tarkoituksena on tehdä hyvää. Tarkoituksena on suojella miestä. Sen sijaan naiivin silmät peitetään taustalla olevilta todellisilta motiiveilta ja Juudas päätyykin auttamaan väärässä pyrkimyksessä. Kristus tiesi tämän, sillä mikään ei Häneltä ole piilossa. Hän tunsi Juudaksen todellisen sydämen, polun jolla hän oli. Tilannetta kuvaisi varmasti hyvin sanonta, kun annat pirulle pikkusormen se vie koko käden.
Siitä huolimatta Jeesus kutsui kaikki apostolit ehtoolliselle. Myös Juudas Iskariot:n. Matteuksen evankeliumista 26:28 “sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan, syntien anteeksiantamiseksi.” Siinä hetkessä, he molemmat tarvitsivat toisiaan. Jeesus miehenä muistutukseksi kenen vuoksi Hän loppunsa kohtaa.
Rakkaus, Anteeksianto ja Armo
Me kaikki tarvitsemme Hänen Rakkauttaan. Me kaikki tarvitsemme myös Juudasta. Hän on omalla erehtyväisyydellään osoittanut meille kuinka helppoa on sokaistua maailmassa. Myös silloin kun Kristus on kasvotusten ohjaamassa sinua.
Arvostan molempia suuresti. Rakastan heitä molempia. Kiitän heitä molempia. Rukoilen pelastusta Juudas Iskariot:lle. Samalla myös ymmärrän millainen siunaus on elää ajassa, jossa Henki on läsnä koko ajan. Meidän täytyy vain muistaa tarttua Häneen.
En näe syntiä siis sielun aikaansaannoksena. Näen sen ulkoa tulevana voimana. Lähtökohtaisesti sielumme on puhdasta valoa. Kun synnymme maailmaan olemme kuin loistavat valot pimeydessä, joten alamme ennen pitkään houkuttelemaan kaikenlaisia ötököitä ympärillemme. Ongelma syntyy, kun alamme kysymään ympäristöltämme mitä meidän tulee tehdä. Keräämme huomaamattamme näistä ulkoisista tekijöistä tukahduttavan kuoren ympärillemme.
Valo meissä: voiko sielu koskaan kadota?
Valo meissä saattaa hiipua, pimeys muokkaa sen olemusta. Mutta onko valo koskaan täysin kadonnut? En tiedä. Itse en halua uskoa kenenkään olevan koskaan täysin hukassa. Edes Juudas Iskariot ei kestänyt todellisuuden painoa ja tuskaa, kun hän lopulta ymmärsi mitä oli tehnyt. Hän ei ymmärtänyt edes ehtoollisella, Jeesuksen suorasta huomautuksesta, olevansa se joka Hänet kavaltaa. Tämä kaikki sekä särkee sydämeni, että saa sen riemuitsemaan ilosta. Sillä Kristus kuoli ristillä. Pelastaakseen meidät. Myös Juudaksen.
Jeesus ei koskaan luovuta ketään meistä
Me olemme osa tätä maailmaa ruumiidemme kautta. Jokainen meistä sortuu varmasti tarpeidensa viemiksi jollain tasolle elämässään. Pysymme pinnalla Hänen armosta, sillä Hän Rakastaa meitä. Pääsiäinen on siis ennen kaikkea Rakkauden juhla. Se on Rakkauden riemuvoitto!
Keskityn tulevankin vuoden valoon. Sielujen hoitoon, sillä haluan nähdä teidän kukoistuksen. Keskityn kuulemaan Hänen äänensä. Pyydän Häntä edelleen opettamaan kuinka rakastaa, Hänen sydän omassani. Pyydän Yeshualta, että jokainen joka tämän lukee, tuntisi edes murto-osan siitä mitä tunnen, osan siitä mitä Hän tuntee:
Rakastan sinua ❤️
Pääsiäinen muistuttaa meitä siitä, että Jumalan Rakkaus ulottuu kaikkeen ja kaikkiin. Kukaan ei ole liian kaukana, kukaan ei ole lopullisesti menetetty. Kun palaamme valoon ja kuuntelemme Jumalan ääntä, löydämme takaisin siihen rakkauteen, joka kantaa meidät kaiken läpi.
Vastaa