Luin juuri Antti Mattilan teoksen Näkökulman vaihtamisen taito. Kirja ei olisi voinut osua käteeni parempaan ajankohtaan sillä, kuten otsikko jo kertoo, olen paininut viimeisen vuoden sisäisen dilemman kanssa. Miten ihminen voi määritellä toiselle henkilölle mikä on syntiä ja mikä ei? Kysymys on pyörinyt alitajunnassani jo lapsuudesta lähtien. Mitä jos synti ei olekaan rikkomus vaan kutsumus?
Synnin rajat ja moraali lapsuudesta murrosikään
Lapsena saamme paljon ohjeita ja neuvoja. Opimme sääntöjä mm kokeilemalla, virheen kautta ja havaitsemalla. Hyvin usein kymmenen käskyä tulee vastaan jo varhaisessa vaiheessa. Nehän eivät ole ainoastaan uskonnollisia arvoja, vaan yhteiskunnan toimivuuden kulmakiviä. Vanhempien kunnioitusta perään huudetaan viimeistään murrosiässä. Eli silloin kun fyysinen keho dominoi eniten ja persoonan kehitys on.. no.. murroksessa. Toisinaan meidät kuitenkin kutsutaan irtautumaan ja koettelemaan rajoja.
Juuri murrosiässä aloin itse kyseenalaistamaan oppimiani synnin rajoja. On toki selkeitä sääntörikkomuksia, mutta pohdin itse mm israelilaisten lähtöä Egyptistä. Ihmettelin faaraota. Onko syntiä, jos seuraa Jumalan tahtoa? Ei kai sentään. Raamatussa Jumala itse kertoo kovettavansa faaraon sydämen, jotta hän kieltäytyy Mooseksen pyynnöistä. Jo tässä kohtaa artikkelia joudun itsekin myöntämään, ettei tämä pohdinta tule johtamaan kokonaisuudessaan tyydyttävään lopputulokseen. Siksi keskityn tästä eteenpäin ainoastaan faaraon tuohon kyseiseen toimintaan. En ota huomioon häneen kohdistuneita muita uskoon liittyviä rikkomuksia. Keskityn ainoastaan tuohon hetkeen.
Faaraon sydämen kovettaminen – Jumalan tahto vai ihmisen valinta?
Koska Jumala on täydellinen eikä koskaan erehdy, teen muutaman olennaisen, uskon kannalta merkittävän, olettamuksen: Ensinnäkin, kyseinen faarao oli täydellinen tehtäväänsä. Hän oli Jumalan asettama, täydellisessä paikassa täydelliseen aikaan. Kohdistui faaraon oma usko mihin tahansa. Toisekseen, faaraon sydämen on täytynyt olla jo lähtökohtaisesti sopiva ja salliva kovettamiselle. Meillä kaikilla on oikeus valita ja päättää itse. Jos faaraon tilalla olisi hallinnut esimerkiksi Mahatma Gandhi, niin tilanne olisi ollut mahdoton. Jumalan ihmeteot olisivat jääneet siinä hetkessä tekemättä.
Yhteiskuntana sortajat, diktaattorit, itsevaltiaat ja tyrannit päätyvät usein suoraan synnin tekijöiden listalle. Varsinkin historiallisesta näkökulmasta. Tuskin maailmasta löytyy montaa, joka oikeasti uskoo ilman epäilyksen häivääkään Hitlerin olevan taivaassa. Joudun kuitenkin itse tunnustamaan, etten tiedä. En ole varma. Merkittävin näkökulman muutokseni tapahtuikin tässä. Jumala lähestyi faaraota, tarjoten mahdollisuutta käyttää valtiaan asemaansa israelilaisia vastaan. Faarao vastasi kutsuun ja sydän kylmetettiin. Jumalamme sai osoittaa kaikkivoipaisuuttaan faaraon avulla.
Synti katolisessa teologiassa ja omantunnon merkitys
Oliko kyseessä siis synti vai Taivaallinen kutsumus? Katolisen katekismuksen mukaan synti määritellään olevan rikkomus järkeä, totuutta ja hyvää omaatuntoa vastaan. Tuossa hetkessä ja siinä ympäristössä faarao toimi oman järkensä, totuutensa sekä hyvän omantuntonsa mukaan. Ja siinä sivussa hän palveli todellista kaikkivoipaa Jumalaa. Faarao auttoi pelastamaan lukemattoman määrän kristittyjä. Tänäänkin hän auttoi edelleen, tuhansia vuosia myöhemmin, minua avartamaan näkökulmaani. Faaraon toiminta auttoi minua ymmärtämään miksei ihminen voi todellisuudessa tuomita toista ihmistä. Me emme koskaan tiedä kokonaisuutta. Ainoa joka tietää totuuden on yksin Jumala.
Loppusanoiksi haluan antaa teille pohdittavaa: Kuvitellaan että olette Taivaallisessa odotushuoneessa. Odottelette syntymistä maahan. Eteenne astuu kaikkeuden Luoja. Hän kertoo sinulle, kuinka maassa on valtavasti hänen rakkaitaan, jotka ovat eksyneet ja harhailevat pimeässä. Hän on yrittänyt jo kaikin tavoin johdattaa laumansa takaisin suojiinsa. Nyt Hän pyytää sinua astumaan suureen ja raskaaseen rooliin sillä hän luottaa sinuun. Hän pyytää sinua terrorisoimaan, pelottelemaan, ahdistamaan ja ajamaan lauman Hänen syliinsä. Suostutko?
Taivaallinen kutsumus vaikeissa ja ristiriitaisissa rooleissa
Mielessäsi pyörii kysymys. Olenko elämässäni siis kokenut kutsumusta muiden satuttamiseen. En koskaan. Jumala rakastaa meitä yli kaiken, enkä usko Hänen tuomitsevan ketään joka rakastaa kaikkea täydestä sydämestään päinvastaiseen toimintaan. Siitäkin huolimatta, elämässäni on ollut hetkiä jolloin olen pyytänyt ohjausta ja vahvistusta. Niissä hetkissä Hän on kuiskannut sydämeeni ‘Luota’ ja täyttänyt sen rauhalla. Toiset näistä tilanteista ovat johtaneet suuren tuskaan ja jopa tilanteisiin jotka vaativat ripittäytymistä. Siksi olen nimenomaan paininut asian kanssa. Koska omatuntoni on soimannut, olen tuonut synnin Jumalani eteen. Ja kuinka ollakaan, Hänen vastauksensa on ollut opetus siitä, etten toiminut Hänen tahtoaan vastaan. Että kannoin syyllisyyttä turhaan ja olin näin ollen vapautettu sen taakasta.
Henkilökohtainen suhde Jeesukseen moraalin perustana
Kuten sanoin, tämä artikkeli ei tule antamaan tyydyttävää lopputulosta. Tässä oli vain pienen pieni pintaan kohdistunut raapaisu, hipaisu pikemminkin, siitä miten ja mihin tämä pohdinta voi johtaa. Toivottavasti saitte kuitenkin kiinni siitä mitä yritin sanoa. On äärimmäisen tärkeää luoda itse yhteys Jeesukseen. Puhua Hänen kanssaan ja käsitellä sinun elämääsi Hänen kanssaan. Hänen näkemyksestä ja Rakkaudesta käsin. Muut ihmiset tarkastelevat asiaa vain omasta kokemuksestaan käsin ja jo se tekee meistä virheellisiä tuomitsemaan muita.
Kukoista siis itsenäsi. Siellä mihin Jumala on sinut johtanut 💖
Vastaa