Hengellinen kasvu ei aina näytä ulospäin vahvalta tai varmalta. Joskus se tarkoittaa myös yksinäisyyttä, kasvukipuja ja tunnetta siitä, että olet kasvanut ulos ympäristöstä, jossa olet elänyt pitkään. Monet uskovat kokevat elämässään vaiheita, joissa Jumalan johdatus vie heitä uuteen suuntaan ennen kuin uusi yhteisö tai uusi maaperä on vielä löytynyt. Tässä artikkelissa jaan henkilökohtaisen kokemukseni siitä, miltä tuntuu kulkea tällaisen muutoksen keskellä – kun usko vahvistuu, mutta ympärillä oleva maailma ei muutu samaan tahtiin.
Kun uskon yhteisö puuttuu elämästä
Tätä artikkelia on hieman haastava kirjoittaa. Mutta koska olen kutsuttu jakamaan kasvukivut teidän kanssanne, niin nämäkin sanat löytävät tiensä niitä tarvitseville.
Haluan kuitenkin painottaa jokaiselle perheenjäsenelle ja ystävälleni joka tätä lukee: Rakastan teitä valtavasti ja olen todella kiitollinen siitä, kun saan kutsua teitä perheekseni 💛
En tiedä olenko sanoittanut tätä täällä blogissa tai somessa erityisen hyvin, joten teen sen nyt. Ympärilläni ei ole tällä hetkellä, eikä ole koskaan ollutkaan, minkäänlaista uskon yhteisöä. Olen valtaosan elämästäni kokenut jonkinlaista ulkopuolisuuden tunnetta. Luonnollisestikin olen kipuillut sen kanssa kaiken aikaa, tietämättä aina mistä se johtuu. Olen viitannut useaan otteeseen 40 vuoden erämaa-vaiheeseen ja nostan sen esiin edelleen.
Kun Jumala alkaa johdattaa elämääsi uudella tavalla
Tilanteeni lähti muuttumaan vuosi sitten. Kun Yeshua viimein totesi olevan sen aika. Hän on kulkenut koko elämäni mukanani. Hän on johdattanut minut jokaisen oppitunnin pariin ja niistä ulos. Hän on selkeästi halunnut kehittää meidän välisen suhteen ilman ulkopuolisia vaikutteita.
Joten vuosi sitten Hän otti minut omaan oppiinsa. Hän suojasi minut ulkopuolisilta ihmisiltä. Hän poisti näkyvästä maailmastani lähestulkoon kaikki aktiiviset kontaktit ja toi tilalle vain yhden vanhan ystävän, jolla oli edessään sama koulu.
Perhejuhla, joka paljasti sisäisen muutoksen
Tänään on sunnuntai ja 40-vuotispäivääni on enää 4 päivää. Eilen minut noudettiin kotoa ja vietiin yllätys kohteeseen, jossa odotti 9 henkinen perheeni. Äitini, isäpuoleni, sisarukseni kumppaneineen sekä yksi 7-vuotias veljentyttö.
Ravintola oli ihana, tunnelma oli hilpeä ja iloitsin seurasta. Siirryimme vielä illaksi yhdessä pelailemaan Smart 10:ä ja kotiuduimme kaikki ennen puolta yötä. Onnistunut ilta kaiken kaikkiaan ja äitinikin sai juhlia 40 vuotista taivaltaan vanhempana ❤️
Kun rukous tuo ymmärryksen sydämeen
Sitten tänä aamuna. Olin totaalisen uupunut, fyysisesti ja henkisesti. Ja ei, se ei johtunut kohdallani alkoholista, sillä juon sitä hädin tuskin ollenkaan.
Aamurutiinien kanssa meni useampi tunti ja lopulta kun pääsin rukoilemaan, olin jo alkanut saamaan ajatuksesta kiinni. Yeshua täytti sitten loput.
Ensimmäinen kerta uskovien yhteisössä
Joulukuussa Yeshua johdatti minut Kristilliseen terapiainstituuttiin opiskelemaan ratkaisukeskeistä terapiaa. Kerroin edellisten koulutuspäivien jälkeen haltioituneena ystävättärelleni, kuinka käsittämättömän upeaa on olla porukassa, joka puhuu Kristuksesta kuten minäkin. Joka ylistää Häntä avoimesti, ymmärtää Hänen kädenjälkeään ja kutsumusta jne.
Olen ensimmäistä kertaa ikinä aikuisten ryhmässä, jossa lauletaan ulkomaalaisia (eli moderneja pop & rock) ylistyslauluja ja pidetään sitä normaalina. En ole vielä varsinaisesti ystävystynyt siellä kenenkään kanssa ja ihmettelenkin omaa osaani porukassa. Mutta kaikki selviää aikanaan. Ainakin suunta on oikea!
Kun sydämesi muuttuu mutta ympäristö ei
Joten, tänään rukoillessa en ihmetellyt, kun mieleeni tulvi noita viimeisimmän koulutuspäivän tapahtumia samalla kun käsittelin eilisiä. Ymmärsin itse, ettei eilisessä juhlassa juhlittu sitä mikä mielestäni on olennaista.
Perheeni ei ole uskossa, joten juhlallisuudet keskittyi enemmän maailman asioihin ja näkökulmiin, kuten siihen kuinka vanha olenkaan, oliko pihvi hyvin paistettu, viini suuhun sopivaa jne. Normaalia elämää. Mutta ei sillä tavalla normaalia, mitä normaali on nykyään minulle. Kaikesta päätellen olin esimerkiksi ainoa joka siunasi ruokansa ja lausui äänettömän kiitoksen Jumalalle.
Kun väärä ympäristö alkaa väsyttää
Rakastan perhettäni. Olen todella kiitollinen siitä, että minua on siunattu juuri tällä perheellä johon kuulun. Heissä on valtavasti potentiaalia ja jokainen on kasvanut valtavasti jo tähän mennessä. Myös siis ystäväni.
Siitä huolimatta kipuilen kuulumattomuuden tunteen kanssa. Sillä mikä minut kuluttaa loppuun on väärä ympäristö. En pysty tekemään heidän osaltaan enempää uskon näkökulmasta. Olen luovuttanut heidätkin Yeshuan huolehtiviin käsiin.
Kun toivot uskovia ihmisiä ympärillesi
Varsinainen juhlapäiväni on torstaina, enkä tiedä miten haluaisin juhlia sitä. Tai siis tiedän, mutta se ei ole kenenkään ihmisen annettavissa. Haluaisin juhlia sitä uskovan puolisoni ja uskovien ystävieni kanssa ylistäen Herraa ja Hänen hyvyyttään. Mutta tällä hetkellä lähipiirissäni ei ole ketään, jonka aikana voisin edes laittaa soimaan ylistysbiisejä ilman, että se aiheuttaisi hämminkiä.
Lähisukuni painostaa järjestämään edellä kuvaamani tyyliset juhlat. Totuus kuitenkin on, etten aio aloittaa seuraavaa vuotta tekemällä mitä ei-uskovaiset haluavat, vaan mieluummin laulan ja tanssin hengessä itsekseni aamusta iltaan.
Hengellinen ristiriita: onko millään näistä merkitystä?
Mainittakoon lopuksi vielä tämäkin: Koen ristiriitaisuutta edellä olevaa kappaletta kohtaan, sillä ihan kuin syntymäpäivällä olisi tuon taivaallista merkitystä. Ihan kuin millään mitä tässä olen maininnut olisi merkitystä. Ei toiveilla, ei käytännöillä.
Pääasiallinen tehtäväni on olla siellä missä minua tarvitaan ja Yeshua sen yksin päättää millainen torstaini tulee olemaan. Aivan kuten Hän teki tänäänkin. Ja tänään on ollut täydellinen päivä ❤️
Kun olet kasvanut ulos vanhasta maaperästä
Olen hyvin kiitollinen, olen siunattu. Kiitollinen kaikista näistä ihmisistä elämässäni, kiitollinen siitä kuinka he haluavat minua nähdä ja viettää aikaa kanssani. Mielelläni sen heille annan, myös torstaina, kunhan olen palautunut.
Tämän artikkelin tehtävä ei ole siis moittia ketään. Sen tarkoitus on alleviivata muutoksen raskautta. Kun olet kasvanut ulos ympäristöstä jossa olet, mutta et ole vielä siirtynyt sopivaan maaperään. On päivän selvää, että muutos on tapahtumassa. Ja kiitän siitä päivästä, kun se saapuu 💛
Rakastan teitä. Muistakaa kukkia 🌿
Hengellisen kasvun matka ei ole aina suoraviivainen. Joskus Jumalan johdatus vie meidät vaiheeseen, jossa olemme kasvaneet ulos vanhasta ympäristöstä, mutta emme ole vielä löytäneet uutta. Juuri näissä hetkissä usko, kärsivällisyys ja luottamus Jumalan suunnitelmaan kasvavat syvimmällä tavalla.
Jos sinäkin koet olevasi tällaisessa välivaiheessa – eräänlaisessa hengellisessä erämaassa – et ole yksin. Muutos on usein merkki siitä, että Jumala valmistaa sinua johonkin uuteen.
Vastaa