Sain tässä heti aamusta nauttia uudesta oppitunnista, kun luterilaista Jumalanpalvelusta seuratessani sain muistutuksen äidistä, ja hänen lapsestaan joka katosi 12-vuotiaana.
Yeshua viestii meille jokaiselle omalla tavallaan
Yeshua viestii meille kullekin omalla tavallaan. Sellaisin sanoin jotka voimme ymmärtää. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti. On tärkeää oppia tuntemaan itsensä ja löytämään se sisäinen rauha. Se on se indikaattori jonka elämäämme tarvitsemme. Uskosta riippumatta. Sillä rauha on se joka viestii mielelle ja alitajunnalle olevamme turvassa. Omien arvojen ääressä eli omalla polullamme.
Temppeliin tuotu lapsi ja Taivaallinen suunnitelma
Päivän liturgia kertoi tänään ajasta, jolloin Maria ja Joosef toivat esikoisensa temppeliin pyhitettäväksi Herralle. Mielessäni näin nuoren parin totuttelemassa vanhemmuuteen sekä Taivaallisen lapsen kanssa elämiseen. Seuraavaksi mieleeni nousi kuva 12-vuotiaasta Jeesuksesta, joka istuu pyhäkössä opettajien ympäröimänä. Uteliaana kyselemässä ja haastamassa ajattelijoita. Kysyin mielessäni, mitä tällä kerrotaan. Ja samassa päässäni soi lause joka on toistunut vuorokauden aikana useaan kertaan: Anna Jumalalle aikaa ja tilaa tehdä mitä Hän tekee.
Jeesuksen katoaminen ja luottamuksen oppitunti
Luukkaan evankeliumissa meille kerrotaan tuosta Jeesuksen katoamisesta (Luuk.2:41-52). En ole itse äiti, mutta jos olen asian oikein käsittänyt, niin syntymän yhteydessä ei tule kyseisen lapsen ohjekirjaa. Vanhempien tehtäväksi jää selvittää reitti itse. Kyseinen Raamatun teksti kertoo meille, kuinka vanhemmat hukkaavat lapsensa useaksi päiväksi. Ja kun he lopulta löytävät pojan, hän ihmettelee vanhempiensa hätään ja heidän ymmärtämättömyyttään. Miten hän on voinut olla hukassa, kun hänhän on ollut nimenomaan siellä missä hänen kuuluukin olla. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Maria tiesi alusta alkaen kenen lasta hän odotti. Hän tiesi kenen pojan hän kasvattaisi. Lopulta, paniikin liennyttyä, Mariakin varmasti ymmärsi mitä Jeesus tarkoitti sanoillaan. Lapselle oli annettu tehtävä, eikä hänelle kävisi muuta kuin Taivaallisen tahdon mukaan. Maria ja Joosef eivät valinneet ajankohtaa, jolloin Jeesus johdettiin temppeliin. Sen sijaan Taivaallinen suunnitelma toteutui omalla ajallaan. Ja omalla tavallaan.
Lapset ja elämä Jumalan käsissä
Maria sai tuona päivänä ensimmäisen kirjatun muistutuksen siitä, ettei lapsi ole vanhemman. Lapset ovat Jumalan käsissä, Hänen armossaan. Kuten olemme me kaikki, ikään katsomatta. Jokainen Hänen lapsistaan toteuttaa omaa Taivaallista tehtäväänsä. Merkittävin ero elämässämme onkin siinä annammeko suunnitelman toteutua vai emme. “Anna Jumalalle aikaa ja tilaa tehdä mitä Hän tekee.”
Kasvu, kipu ja kontrollista luopuminen
Viimeisimmissä artikkeleissani olen nostanut esiin Jumalan tahdon kipukohtia. Kyse ei ole meistä ja kasvu on toisinaan kivuliasta. On inhimillistä luopua prosessista ja kääntyä turvalliselle lavealle tielle. Tuskin Mariakaan selvisi noista päivistä lapsensa katoamisen huomattuaan kuivin silmin. Montako lausuttua rukousta niihin päiviin onkaan mahtunut. Kuinka monta anteeksipyyntöä, kun olet hukannut jotain Jumalan omaa. Lopulta saat vastauksen joka muistuttaa sinulle siitä, että olet vain ihminen. Et hallitse kaikkea. Jos tarkkoja ollaan, niin antauduttuasi Taivaalliseen työhön, et hallitse enää mitään. Kaikki on Jumalan käsissä.
Anna Jumalan suunnitelmalle aikaa toteutua
Joten, minkä tahansa siemenen Hän sinuun onkaan istuttanut, tiedä sen olevan siellä tarkoituksella. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa Hänelle aikaa ja tilaa tehdä mitä Hän tekee. Sillä aikaa, voit vain kukoistaa sellaisena kuin olet. Hänen täydellisenä luomuksena sinussa 💖
Vastaa