Jeesuksen kärsimys ja The Chosen -sarjan kuudes kausi
Törmäsin tällä viikolla haastatteluun jossa Jonathan Roumie puhui The Chosen:n kuudennesta kaudesta. Kyseinen kausi käsittelee Jeesuksen (jota Roumie näyttelee) kärsimyksiä ja kuolemaa. Monet fanit ovatkin kertoneet, etteivät usko pystyvänsä katsomaan kyseistä kautta ollenkaan. Pätkällä mies tavalliseen rauhalliseen tapaansa vakuuttaa faneille heidän pystyvänsä olemaan Jeesuksen tukena tässä, kuten Hän on meidän tukena elämässämme.
Kun sama viesti toistuu – The Good Shepherd -kappale ja Yeshuan kärsimys
Taivaalliset oppitunnit eivät koskaan kehity vakuumissa. Joten pari päivää myöhemmin sain ilmoituksen siitä kuinka TribeSong on julkaissut uuden sinkun ‘The Good Shepherd’ (video artikkelin lopussa). Ihastuin siihen niin, että kuuntelin sitä vuorokauden putkeen. Kappaleessa on kuitenkin kohta, jossa lauletaan “cruel nails driven deep into your hands and feet” ja jälleen pohdin Yeshuan kärsimyksiä. Ja kolmas kasauma oli klippi Chosen:n kuvauksista, joissa näytettiin mitä ns kameran takana tapahtui ko. kauden kuvauksissa. Voitte varmasti kuvitella kuinka raskas tilanne on ollut koko työryhmälle.
Maria – äiti joka luopui kaikesta
Kaikki nämä viikon sisään eteeni nostetut tapahtumat saivat aikaan uuden näkökulman. Marian. Naisen joka sai elämässään yhden lapsen. Pojan, jonka äiti saattoi uhriksi, seuraten kärsimyksiä vierestä. Ainoastaan tietäen sen olevan suuremmaksi hyväksi. Mistä Maria siis luopui? Hän ei luopunut ainoastaan lapsestaan, hän luopui kokonaisesta sukulinjasta. Meidän inhimillisestä näkökulmasta, hän luopui maallisesta tulevaisuudesta. Huomasin miettiväni sitä pystyisinkö itse samaan, jos Taivaallinen pyytäisi.
Kun kutsumus vaatii luovuttamaan kaiken
Perjantaina sain sitten Taivaallisen kutsun, pyynnön luovuttaa kaiken lopunkin Yeshuan käsiin. Päätös oli helppo. Kutsumus, eli Yeshua ensin. Ei epäilystäkään. Rakastan tätä työtäni ja se on niin arvokasta, ettei sanat riitä sitä kuvaamaan. Varsinkin, kun olen alkanut saamaan palautetta siitä miten artikkelini ovat vaikuttaneet lukijoiden elämään ❤️ Olenkin jo vihkiytynyt työlleni ja antanut kaiken Hänen käsiinsä. Kuten aikaisemmin sanoin, kun on vastannut Hänen kutsuunsa ei hallitse elämässään enää mitään.
Luopumisen kipu
Tällä kertaa kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään tavanomainen pyyntö. Vaan se kumpusi omasta pohdinnastani, siitä osaanko oikeasti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen vai hämärtyykö näköni tulevaisuudessa. Taisin siis vastata kysymykseeni. Jei! Paitsi, että. Se osa alue mistä luovuin. Se jonka käytännössä hyvästelin. Siitä on todella tuskaista luopua. Se särkee sydämeni, vaikka tiedän sen olevan naurettavan pieni uhraus suuressa mittakaavassa.
Marian muistutus: taivaassa lasketaan sieluja
Joten tuekseni tuli Maria. Taivaallinen äiti. Hän, joka ei eläessään kantanut kuin yhden lapsen. Hän tuli muistuttamaan siitä, ettei kyse ole ruumiiden, vaan sielujen määrästä. Hänellä oli eläessään yksi lapsi, mutta Taivaassa lukemattoman monia. Ihmisenä olemme vajavaisia, emme näe selvästi. Kun siis luovun yhdestä sielusta matkallani, niin sille on suurempi tarkoitus. Tällä artikkelilla siis kerron luovuttaneeni aivan kaiken Yeshuan käsiin. Mielessäni toki siintää kuvat Aabrahamista, Iisakista ja oinaasta. Mutta mitä enemmän kyyneleitä vierii, sitä rauhallisemmaksi muutun ja tuo mielikuva haihtuu.
Surulla on oma aikansa
Surutyö on siitä tärkeä, että se auttaa meitä purkamaan tunteemme ulos. En missään nimessä halua katkeroitua tästä tapahtumaketjusta, oli lopputulos mitä tahansa. Vaikka oinas ilmestyisi ja saisin pitää uhrini, en halua kokea tätä hetkeä turhana tai harhaanjohtavana. Päinvastoin. Taivaalliset tulivat jälleen avukseni, kun jokin askarrutti mieltäni. Enää ei tarvitse miettiä pystyisinkö. Kunhan kyyneleet tyrehtyvät pääsen taas kysymään “Mitä tänään tehdään?”. Mutta nyt. Tässä hetkessä, on surun aika.
Kuuntele kappale: The Good Shepherd – TribeSong
Tässä vielä lupaamani kappale 🌿
Voimia toipumiseen kaikille sitä tarvitseville.
Rakastan sinua ❤️
Kristus rakastaa sinua 💛
Vastaa